Nyt innostuimme paperikukista! Keräsimme kaappien kätköistä silkki- ja kreppipapereita, taipuisia pahveja, notkeaa kukkalankaa, oh...




Nyt innostuimme paperikukista!
Keräsimme kaappien kätköistä silkki- ja kreppipapereita, taipuisia pahveja, notkeaa kukkalankaa, ohutta, kullanhohtoista rautalankaa, paperiliimaa, liimapyssyn, cocktail- ja varrastikkuja, kultakynän, sakset, pensseleitä ja vesivärit. 







Lisäksi tarvitsimme rutkasti leikki- ja kokeilumieltä!
Leikkelimme, taivutimme, kääntelimme ja venyttelimme papereita kukkien terä-, emi-, verho- ja hedelehdiksi, sekä varsiksi. Kukkalanka ja ohut rautalanka taipuivat mielemme mukaisiksi ja sitoivat terälehdet ja nuput kukinnoiksi. 






Yhdistelimme värejä rohkeasti ja sukelsimme satumaiseen kukkien maailmaan. Näimme valmiissa kukissamme hippasen artnouveauta, liisaihmemaata, hienoista dramatiikkaa, kesäistä kukkaketoa, unenomaisuutta ja iloista tekemisen meininkiä!





Keräsimme kukkia kimpuiksi ja kransseiksi. Koristelimme kukilla lahjapaketin ja kokeilemme niitä myös kattauksessa! Joku kukka sopinee myös hiuskoristeeksi kevään juhliin!










Kukkatalkoissa Erika, Minna ja Jatta
Kuvat Erika Luoto

1 kommenttia
.

Kata pöytääsi keväisen kevyt, muistojen teehetki!   Hassu ja huikea lintupannu on hienostelevien tätien perintöä. Mont...





Kata pöytääsi keväisen kevyt, muistojen teehetki! 

Hassu ja huikea lintupannu on hienostelevien tätien perintöä. Monta kertaa olemme miettineet, onko tämän pannun ääressä vietetyt teehetket siivittyneet kaukokaipuulla ja muistojen tarinoilla. Pannun kyljessä koreilevat kurjet ja kukat vievät ajatukset kauas, mutta minne?


Hyvä, haudutettu tee ja pienet suupalat innoittavat muisteluun, kevään vastaanottamiseen ja iloiseen, kiireettömään hetkeen.








Pienet porkkanamuffinit
12 - 14 kpl

1 porkkana
50 g voita
½ dl fariinisokeria
½ dl sokeria
1 kananmuna
1/4 dl kauramaitoa tai tavallista
1 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl vaniljasokeria
½ tl piparimaustetta

päälle:
25 g valkoista suklaata
syötäviä kukkia tai nonparelleja



1.Raasta porkkana raastimen pienimmällä terällä.
2.Sulata voi ja lisää sokerit. Sekoittele tasaiseksi. 
3.Lisää kananmuna voimakkaasti vatkaten. Sekoittele keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja mausteet.
4.Jaa taikina pieniin muffinivuokiin (halkaisija noin 3,5-4 cm).
5.Paista muffineja 175 asteisen uunin keskitasolla noin 15 - 20 minuuttia.
6.Jäähdytä muffinit. Sulata suklaa ja valuta muffinien päälle. Koristele vielä muffinit.






Pienet lohileipäset

6 viipaletta kaurapaahtoleipää
½ dl ranskankermaa
pieni, sormenpään kokoinen pala inkivääriä
50 g kylmäsavulohta
herneenversoja



1.Kuori ja raasta inkivääri ja sekoita se ranskankermaan. Paahda leivät.
2.Levitä leiville ranskankermaa, jaa kolmelle leivälle lohi ja laita toiset puolet päälle. Leikkaa leivät kolmioiksi. Silppua herneenversoja päälle.



  



Lautaset, teekupit ja leivoshaarukat kooPernusta, pöyhistelevä papukaija matkatuliainen, teepannut kotikokoelmasta



2 kommenttia
.

Eläimet, villieläimet, kotieläimet, karvaiset, nahkaiset, suomuiset, kävelevät, lentävät, matelevat ja uivat, kaikki ovat omalla tava...



Eläimet, villieläimet, kotieläimet, karvaiset, nahkaiset, suomuiset, kävelevät, lentävät, matelevat ja uivat, kaikki ovat omalla tavallaan uljaita, kiehtovia, hämmästyttäviä ja riemastuttavan hauskoja vekkuleita. Katsokaa nyt tämänkin amurintiikerin suunpielestä riippuvaa jäätynyttä kuolatippaa!




Luminen ja leuto talvipäivä on mainio kaikenlaiseen retkeilyyn. Korkeasaari on vuodenajasta riippumatta kohde, missä aika sujahtaa ihmetellessä ja ihastellessa. Mustikkamaan sillan ylityksen jälkeen alkaa jo vähän hytkyttelemään jännityksestä, nukkuvatko kaikki kissat lämpimässä, näkyykö lumen seasta mitään? Karhut ainakin ovat talviunilla.

Kävely kissalaaksoon on kuin pumpulissa leijailisi, missään ei näy ketään ja ääni vaimentuu hankiin ja tykkylumeen. Hiljaisuuden rikkoo mylvähtely.




Tiikerit! Amurintiikerit telmivät lumessa! Amurin- eli siperiantiikeri on säänkestävä ja maailman pohjoisin alalaji Itä-Siperian metsistä. Se viihtyy hyvin pakkasessakin ja tottavie näyttää nauttivan lumesta. Kolme valtavaa kissaa kiinnostuvat myös minusta ja haukon henkeä ihastuksesta, uskomattoman kaunis eläin.





Tiikerit ovat uhanalaisia ja Korkeasaaren tietojen mukaan Tiikereitä on luonnossa 3000-4000 ja näistä amurintiikereitä vain noin 540 yksilöä. Pitkäkestoisen suojelutyön ansiosta kantaa ollaan saatu pikkuhiljaa vahvistettua. Eläintarhoissa amurintiikereitä on noin 450 ja niiden geeniperimä on luonnon tiikereitä monimuotoisempi. Laji hyötyisi siis luontoonpalautuksista. Amurintiikerit ovat mukana eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmassa, jonka avulla tarhakanta pyritään pitämään elinvoimaisena.

Lajisäilyvyyden kannalta eläintarhat tekevät tärkeää työtä. Korkeasaaren eläintarha ja Korkeasaaren ystävät ry:n AMUR-hanke ponnistelee uhanalaisten Amurin kissapetojen pelastamiseksi. Hankkeessa kerätään varoja kissapetojen suojeluun luonnossa ja tehdään kissapetoihin liittyvää ympäristökasvatusta.

Viereisessä tilassa viipottaakin toinen amur, leopardimallinen! Tällä kissapedolla menee vieläkin huolestuttavammin, amurinleopardia uhkaa sukupuutto – niitä elää luonnossa vain noin 100 yksilöä.





Leijonat tähystelevät jääpuikoin kehystetyltä laverilta. Näitäkään kissoja ei näytä talvi haittaavan. 

Korkeasaaressa asuu kaksi aikuista aasianleijonaa – vuonna 2010 Englannista saapunut naaras sekä vuonna 2016 Irlannista saapunut naaras.





Huomaan talvipäivän olevan täydellinen vierailuun! Eläimet erottuvat lumesta ja saan ihastella niitä yksinäni kaikessa rauhassa. Koko päivän aikana törmään saarella vain muutamiin työntekijöihin ja vierailijaan. Nautin täysillä ja eläimet näyttävät rauhallisilta. Äänimaisema vaihtelee korpin huudahduksista visenttien painin tuhinaan.







Amazonia ja Africasia löyhyttävät trooppista ilmaansa ja unohdun ihailemaan käärmeiden kiipeilyä puun oksalla ja pikkumangustien painiotteluita. Kuvaan ja huokailen. Suunnittelen ensi kerralla ottavani piirustusvälineet mukaan.









Apinalinnan sisätilassa käy vilinä ja kolina. Berberiapinat saavat syötävää ja poukkoilevat tilasta toiseen. Seuraan niiden touhuja ja liikutun aina vain kädellisten näkemisestä. Apinat kuuluvat luontoon, niinkuin kaikki muutkin villieläimet. Valitettavasti ihminen on suurin peto ja siksi nämäkin magotit on pelastettu tänne hollantilaisesta kädellisten pelastuskeskuksesta (AAP). Korkeasaaren lauman apinat ovat tulleet mm. lakkautetusta yksityisestä eläintarhasta ja osa on ollut laittomina lemmikkeinä ahtaissa oloissa.






Tarha sulkeutuu yleisöltä pian ja käyn katsastamassa vielä kissat uusiksi. Tänne on tultava uudelleen!






Vierailun kirjoitti ja kuvasi Erika Luoto
Suojelutyön tekstit ja lajikuvaukset www.korkeasaari.fi



0 kommenttia
.

Instagram

Flickr Images